sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

On the road

Tätä kirjoittaessani sade ropisi ikkunalasiin kovempaa kuin pitkään aikaan. Kuulin myös kesän ensimmäisen ukkosen jyrähtelyä. Onneksi aiemmin tällä viikolla länsirannikon aurinko jaksoi kuitenkin paistaa - ainakin kolme ensimmäistä päivää. Minulla, Siirillä ja Eevalla oli neljä päivää auto alla, kaasukeitin takakontissa, sekä Suomen kesän vaatimaa vaatevarustusta (villapaitoja, sukkahousuja, huppareita...) laukut täynnä. Toivottavasti seuraava telttaviikonloppu Seinäjoella sujuu lämpimämmissä tunnelmissa.

Mahtava matkaseurani. Eväskori pursuilee maittavaa retkimuonaa, kuten es-nuudeleita.

Ah, Yyteri. Muistan ihastuneeni tuohon paikkaan jo lapsena - ihan kuin olisi ollut ulkomailla! Samat fiilikset nousivat pintaan nytkin. Vaalean hiekan ja havupuiden kontrasti, ihmiset vain ja ainoastaan lomatuulella, aaltoileva meri ja pitkä, kaunis rantaviiva. Yyterissä jalanjäljet alkavat tuulen voimasta hioutua pehmeiksi heti, kun on jalkansa hiekalta nostanut. Harmonisen tunnelman rikkoivat vain hullut lokit, joiden ryhmähyökkäyksen kohteeksi jouduttiin...




Matkalaisten hymy herkässä.



Sisämaan asukin on hyvä silloin tällöin matkustaa meren äärelle. Jyväskylässä saa kyllä jatkuvasti olla järvien ympäröimänä, mistä olen erittäin kiitollinen, mutta merellä tuoksuu ja tuntuu aivan erilaiselta. Paremmalta? Siitä en tiedä, ainakin uiminen on lämpöisissä lätäköissä minusta mukavampaa kuin tuossa Suomea ympäröivässä kylmyydessä. Merellä on kuitenkin omalaatuinen tunnelmansa. On hassua, miten se saakin niin vaivatta lähes aina tietynlaiseen olotilaan, jossa on niin helppo olla.

Surkuhupaisa todiste siitä, miltä kesäinen road trip pohjolassa näyttää. Tätä illallista seurasi helvetillinen telttayö tuulisella Raumalla, joka näin jälkikäteen vain naurattaa. Sääolosuhteista huolimatta oli ihanaa. Niin simppeliä ja mukavaa. Ja auringonpaisteesta sai olla kiitollinen.


Parhaat hetket tapahtuivat pikkuteillä, kun loputon valtaväylien kuusimetsä vaihtui erilaisiin mökkeihin ja puutarhoihin, odottamattoman kauniisiin poukamiin ja kirmaileviin peuroihin. Kamera tuli muuten kaivettua esiin lähinnä luonnon helmassa ja evästauoilla. Instagramista löytää kuvia samoilta päiviltä, vähän eri näkökulmasta.

Nyt lähden hätyyttelemään unenpuutteen houkuttelemaa flunssanpoikasta jälleen yhdellä jättimukillisella vihreää teetä.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Hetkiä Berliinistä

Kotona ollaan taas - ja kesälomalla! Jyväskylästä lähtiessäni muutama viikko sitten oli jo vehreää, mutta nyt lehdet ovat puhjenneet yhä suurempaan ja syvemmän vihreään komeuteen. Ja yöt ovat niin valoisia, että nukkuminen tuottaa välillä vaikeuksia. Vaikka kotimaisemia on tullut tuijoteltua jo viikon verran, olen edelleen ihan fiiliksissä tästä kesäisyydestä. Edes sadesäät eivät haittaa - tällaistahan se kesäkuussa aina on. Helteet tulevat kunhan ehtivät.

Palataan kuitenkin vielä Saksan pääkaupungissa vietettyyn viikkoon, jossa yö pimeni, mutta elämä maistui sitäkin makeammin (maistuu se täälläkin, paremmin kuin hyvin)! Tällä kertaa reissumajoitukseksi valikoitui Airbnb-kimppakämppä Neuköllnistä. Oli hauska yllätys, kun malesialaisten tyttöjen jälkeen kämppikset vaihtuivatkin suomalaispariskuntaan!






Sittemmin puistoksi muuntunut Tempelhofin lentokenttä sijaitsi ihan muutaman korttelin päässä meidän kämpiltä. Oli skeittaajia, leijan lennättäjiä ja kaljan litkuttajia. Nuo hengailupaikoiksi taipuvat hökkelikasvimaat oli niin ihania. Tykkään Berliinissä siitä, että kaikkia satunnaisia chillailumestoja löytyy paljon helpommin kuin muissa vierailemissani Euroopan kaupungeissa.






Alice Phoebe Lou. Kannattaa ehdottomasti tutustua tämän artistin musiikkiin, niin lahjakas tyttö!







Matkaseura, johon ei kyllästy. Tykkään myös esimerkiksi itsekseni matkustamisesta ja siinä sivussa uusiin ihmisiin tutustumisesta, mutta vähintään yhtä kivaa on reissata näin parhaan tyypin kanssa.




Tuli taas nähtyä ja tehtyä kaikenlaista. Etsittiin ja löydettiin hylätty natsisairaala, eksyttiin sattumalta Megg, Mogg & Owl -sarjakuvan tekijän stand up -show'ta muistuttavaan haastattelutilaisuuteen ja savuiselle keikalle kuuntelemaan psykedeelistä rokkia. Päädyttiin läpinäkyvän ryöstöyrityksen uhreiksi ja spontaanien etnisten synttärijamien keskelle jälleen yhdessä savuisessa baarissa. Syötiin hyvää ruokaa, kuten yllä näkyvät massiiviset uuniperunat ja korealaista BBQ:ta, sekä metsästettiin kaupungin parasta kahvia.

Seuraavia kesäseikkailuja odotellessa ja näistä laiskoista päivistä nautiskellen, ihanaa viikon jatkoa!

perjantai 22. toukokuuta 2015

Pelottaa, onneksi

Niinkin puuduttavassa ympäristössä kuin pääsykoemateriaalien äärellä täytyin yhtäkkiä elämästä. Viime päivien tai jopa viikkojen jatkuva pieni jännitys on raastanut hermoja, mutta äsken ymmärsin, miten mahtavaa se on. Miten ihanaa ja elävöittävää on olla positiivisella tavalla peloissaan ja tietämättä tulevaisuudesta.

Seesteiselle, varmalle onnelle on aikansa ja paikkansa, ja se toki tuntuu äärettömän hyvältä, mutta tämä sähkö, kihelmöinti ja epävarmuus ovat jotakin, mikä leimaa vahvasti juuri tätä ikää ja elämänvaihetta. Sitä saa varmasti kokea sännöllisinä annoksina myös myöhemmin elämässä kohdatessaan muutoksia, mutta en usko että aivan samalla tavalla. Aloin nauttia siitä, miten hereillä mieli on. Että saa jännittää ja olla epävarma. Ettei tarvitse olla aloillaan. Vanhempana levottomuuden puuttumisesta moni tuntuu olevan kiitollinen. Ei kai tämä ikuisesti kestä eikä tätä ikuisesti jaksa, siksi kannattaa hykerrellä innostuksessa ja jännityksessä nyt täysin rinnoin.

Tuskissani nautin nyt siitä, että kaikki on avoinna, että saa haaveilla ja jännittää, kun ei ole ihan varma missä seikkailee ja millaista elämää viettää vain muutamien kuukausien päästä. Pään sisäistä sukkulointia unelmien ja pettymyksen pelon välillä. Inhoan ja rakastan tällaisessa vireystilassa oleilua. Tämän oivalluksen jälkeen ennemmin rakastan, tai siihen ainakin pyrin.





/ Pahoittelen mahdollista epäjohdonmukaisuutta tai kliseisyyttä, kirjoitin tämän muutamien minuuttien aikana hetken huuruissa.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Turistina kotona

Kysyin viime kirjoituksen lopussa, onko Jyväskylässä mitään menoa lauantai-iltana ja ei, ei todellakaan ollut. Tai siis kaikilla muilla paitsi minulla oli. Koska teki kuitenkin mieli jotain toimintaa, pyöräilin kamera olalla ympäri kaupunkia pari tuntia.

Kaupungista, jossa on asunut koko elämänsä, on loppujen lopuksi todella vaikea löytää uusia paikkoja, mutta koitin nähdä vanhoja tuttuja uudesta näkökulmasta. Mulla oli lopulta tosi kiva ilta. Tykkään kuljeskella itsekseni ja tarkkailla ihmisiä ja paikkoja.


Iltapäivältä, kun en ollut vielä yksinäinen, nyyh. :( Käytiin Elinan kanssa juomassa kahvit järven rannassa.




Usein tulee viiletettyä pyörällä kohti päämäärää kiinnittämättä kovin paljon huomiota pieniin asiohin, jotka tapahtuvat koko ajan ympärillä. Mutta kun ei ole päämäärää, ei voi oikein olla kiirettäkään.





Siksi huomasin perheen iltapalalla viidennen kerroksen parvekkeella. Humalasta punakoita kasvoja vetämässä röökiä amisauton konepellillä. Teinitytöt pikkuruisissa nahkatakeissa, pillifarkuissa ja Converseissa skootterin selässä, suoristetut tukat hulmuten Puistokadun tuulessa.





Jossain pyyhittiin grillin ulkopöytää yöpalalle saapuvia varten, autiolla kävelykadulla ketjuravintolasta kaikui mauton suomiräppi.



Ja sitten usein ei näkynyt eikä kuulunut ketään. Lintuja ja autojen hurinaa. Lisääntyvä hämärä ja kylmä.



Huomasin jälleen kotikaupunkini pikkuruisen koon pyöräillessäni sen käytännössä ympäri. Kuitenkin, tai juuri siksi, se on aika hyvä paikka olla.